outo olo ja fibrosumu

Verensokeri putosi tänään ostoksilla 3 x. Tuli hiki, sitten tärinä, sen jälkeen menivät jalat veteliksi ja sitten hämärtyi näkö. Vasta sitten uskoin että pitää kaivaa suklaata laukusta. MInulla ei ole milloinkaan ollut noin vahvoja kokemuksia.

Selkä temppuilee. Siihen ei satu mutta ristiselässä tai niillä main on jotain.... usein tulee tunne että jalat eivät tottele tai eivät kanna. Se on kuin humaus ja sitten ei saa jalkoja liikkeelle ja tunne on todella paha - jos rakossa olisi jotain niin pissat tulisivat housuun, lantion seudulla ei tunnu olevan mitään kontrollia silloin.... olen ajatellut, mahtaisiko siihen sattua jollen söisi Lyricaa.

Tänään on myös todella huono sää ja minulla taitaa olla aikamoinen fibrosumu päässä vaikka mitään kipuja ei olekaan. Siihen sumuisuuteen Lyrica ei auta, ainakaan ei aina - minähän en voi tietää milloin auttaa.

Acomplia

Viime viikolla tuli apteekista kirje, että Acomplia on vedetty markkinoilta sivuvaikutusten takia. Menin lukemaan pakkausselosteesta niitä sivuvaikutuksia. Siellä mainittiin masennus ja itsetuhoisuus. Pystyin tunnistamaan molempia itsessäni, ja ajattelin sitä vierauden tunnetta, mikä minulla on ollut näitä pahan olon tuntemuksiani kohtaan - kun on tuntunut, että minä en oikeasti tunne tällaisia tunteita. Lopetin Acomplian siihen paikkaan, viime perjantaina. Nyt on olo tuntunut pikku hiljaa ihan erilaiselta. En ole niin pahantuulinen kuin aikaisemmin, ja on tapahtunut sellainenkin ihme, että hymyilen aamulla!!! Myös fyysinen olo tuntuu erilaiselta, on kuin olisi suoremmin yhteydessäö omaan kroppaansa. Vaikka maha roikkuulin ja reisissä on hurjasti ylimääräistä, niin rilrn jumpan jälkeen oli selllaienn olo, että kroppa on kokonainen! Ja oma, ja että minulla on yhteys sen joka jäseneen, jokaiseen lihakseen ja muuhun. Aika huikea tunne! Eilen kirjoitin blogiini, että kotona on kaaos, työpaikka muistuttaa mehiläispesää, kuolinpesän asioiden hoitaminen käy hermoille - mutta minä tunnen itseni onnelliseksi ja kokonaiseksi ja vaikka on hurja kiire eikä ehtisi millään, minä ensimmäistä kertaa otan vain aikaa itseni hoitoon ja menen jumppaan ja jätän kaiken siksi aikaa levälleen, ovathan ne siellä sitten kun palaan. Huikeaa!
Eilen kirjoitin blogiini, että kotona on kaaos, työpaikka muistuttaa mehiläispesää, kuolinpesän asioiden hoitaminen käy hermoille - mutta minä tunnen itseni onnelliseksi ja kokonaiseksi ja vaikka on hurja kiire eikä ehtisi millään, minä ensimmäistä kertaa otan vain aikaa itseni hoitoon ja menen jumppaan ja jätän kaiken siksi aikaa levälleen, ovathan ne siellä sitten kun palaan. Huikeaa!

Jäykistynyt selkä

Toissailtana nousin varomattomasti sängystä ja yläselkään selkärangan kohdalle tuli valtava kipu, niin että piti menne takaisin selälleen ja odottaa, että se menee ohi. Ohi se ei mennyt, mutta pääsin ylös kuitenkin. Eilen kirjoitin matkalaskuja, koko yläselkä jäykkänä ja lopulta ihan hirmuinen kipu selässä ja käsivarsissa. Illalla kotona yritin vielä tehdä jotain koneella, mutta se piti lopettaa, kun käsillä ei enä pystynyt kirjoittamaan kivun takia. Tänään olen ollut vesijumpassa, oli paljon yläselän ja hartioiden liikkeitä - minusta tuntuu että jumppari katsoo meidät jo tullessamme ja päättelee mitä nyt tarvitaan, niin usein jumppa osuu "kohdalleen". Nyt on alkamassa jumpan jälkeinen joka ikisen paikan hirmuinen pistävä ja kolottava särky.

Viimet päivät ovat muutenkin olleet hirveän kivuliaat. Välillä on tuntunut, että käsivarret ja jalat puutuvat tai että niistä menee tunto jotenkin - kerran piti jäädä nojaamaan seinään ja odottamaan, että jaloissa rupeaisivat taas aistit ja muut toimimaan. Ihan kuin se olisi lähtenyt jostain ristiselästä. Se meni kuitenkin ohi. Käsivarsissa ja käsissä on ikävää puutumista ja toisaalta läpitunkevaa särkyä myös. Sellaista joka tuntuu ihan joka paikassa.

Toisaalta sitten on ollut ilahduttavia päiviä, esim. sadepäiviä, syysmyrskyjä tms, jotka ennen olisivat saattaneet epätoivoon kipujen takia, mutta nyt ei ole tuntunut yhtään mitään, on voinut olla ja tehdä ihan normaalisti.

Jumppa on valtavan hyvä juttu astmakin takia, vedessä hengittää eri lailla ja se helpottaa oloa pitkäksi ajaksi jälkeenkin päin. Lihaskoordinaation kannalta se on myös erinomaista. Mutta joka ikistä kertaa seuraa infernaalinen särky joka paikassa, eikä se minusta ole missään suhteessa siihen, mitä on tehty, vaikka se onkin tehty vedessä. Tuntuu siltä, että keho riehaantuu ja reagoi liioitelluilla kivuilla.

Puutumista

Sekä käsivarret ja sormet että jalat tuntuvat tänään puutuvan tämän tästä. Jalkojen puutuminen aiheuttaa hetkittäistä kyvyttömyyttä kävellä (!). Tulee mieleen, mitä sektioiden jäljiltä (ja ylipainon takia myös tietty) toispuoleisesti roikkumaan jäänyt vatsa mahtaa tehdä? Ja ovatko niskat aivan jumissa (tuntuisivat olevan)? Tarkoitan, että osaan kuvitella muitakin syitä oireisiin kuin Lyrican. Olen hyvä kuvittelemaan syitä kaikkeen mahdolliseen ja olemaan hakeutumatta hoitoon.

Eilen olin jossain murheen alhossa. Olin jotenkin äärimmäisen masentunut enkä nähnyt mitään ulospääsyä mihinkään suuntaan. Tuntui siltä että olisin vain halunnut lähteä kävelemään ja kadota olemattomiin. Jussin - ja hänen kuolemansa) aiheuttama sekasotku tuntui niin läpikäymättömältä - tuntui, että siinä menee äidiltä koti, minulta omakin osuus yhteisesti omistamastamme maatilasta - että äiti maksaa Jussin asuntolainan korkoja vain menettääkseen omankin asuntonsa lopulta... näköjään ei tarvitse olla takaajanakaan, riittää että toisella on omaisuus panttina ja se menee tärviölle niin kuin nyt Jussin kuollessa tulipalossa - kun vielä on epäselvää, miten vakuutuskorvausten kanssa käy... ovat sekä velat että vakuutukset samassa konsernissa... joten tuntuu että siellä olisi enemmän intressiä realisoida kaikki ulkopuolinen omaisuus.. ja silloin on äidin koti vasaran alla... koska omistamme sen Jussin kanssa puoliksi... niin nämä huolet kai aiheuttavat masennustakin, mutta tänään ei kuitenkaan tunnu yhtä synkältä. Kaiken lisäksi se olen aina minä, joka vie huonot uutiset äidille. Jollei mitään henkivakuutusta löydy niin minähän sen olen onkinut selville... minä jouduin kertomaan Jussin kuolemasta... minä olen joutunut kertomaan Jussin veloista... eivät ne nyt niin tolkuttomia olleet, mutta ne olivat kaikkivoivan ihmisen suunnitelmiin pohjautuvia - sellaisen jolle ei tapahdu mitään, jonka ei pidä varautua mihinkään ja jonka ainakaan ei tervitse vastata jos jotain tapahtuukin - ja tämäkin on väärä kuva koska Jussi oli tavattoman varovainen ja huolellinen. Ei vain aina sekään auta. - Lisätään tähän vielä kuohunta työpaikalla, kaikki epävarmaa - jotenkin tuntuu välillä että henkiset paineet menevät yli kestokyvyn. Asiakkaat ovatkin ruvenneet jo kyselemään, miten henkilöstö jaksaa tässä tilanteessa. Eli normaalijärjelläkin ajatellen tilanne on raastava, kun se tulee ulkopuolisillekin mieleen.

Syysmyrskyä jo kolmatta päivää eikä se aiheuttanut juurikaan kipuja. Vain polvea vihloo sietämättömästi.

Tänä aamuna Lyricat olivat eri paikassa kuin muut lääkkeet. Eilen illalla söin Lyrican, ja muut kipulääkkeet, koska minulla oli hirvittävä migreenintapainen päänsärky ja oli vieraita tulossa... söin ne jo ennen muita iltalääkkeitä, ja vein varmuuden vuoksi eri paikkaan kuin toiset lääkkeet, jotten vahingossa ottaisi kaksinkertaista annosta. Tänä aamuna ne olivat siellä edelleen ja jäivät ottamatta.

Töissä ja jumpassa minulla ajatus katkeili kaiken aikaa, joskus töissä jäi lausekin kesken kun kadotin ajatuksen. Horjuin kävellessä... sitten iltapoäivällä tuli valtavia palelukohtauksia ja samalla oli hiki, rupesi keinuttamaan (varmaan sitä "heitehuimausta") ja oksetti. Päätä alkoi särkeä, luulin sitä migreeniksi. Kiirehdin lähtemään kotiin, koska olo oli oikein epävarma ja halusin pois ennen ruuhkaa.

Kotona söin ensimmäiseksi särkylääkkeet ja Lyrican, silloin tajusin, että se on jäänyt ottamatta. Edelleen olen siinä kunnossa, että pysyn mieluummin sängyssä ja makuulla. Ajatukset ovat sekavia ja asiat menevät sekaisin - kuolleet ja elävät, tapahtuneet ja taphtumattomat, minä ja muut. Ahdistaa ja masentaa ja tiedän että se johtuu nyt Lyrican unohtamisesta ja että tunteet ovat sillä tavalla "vieraita" minulle, eivät ole minua, mutta nyt tuntuu siltä kuitenkin. Se taas tuntuu pelottavalta. Pelottaa sekin, kun mieleen tulee sellaisia ajatuksia, että haluaisi pois tästä kaikesta. Töissä ahdosti, tuntui kuin olisin tehnyt jotain kauhean väärin - luulen, ettei se voi pitää paikkaansa, on vain yksi näitä kummia tunteita, joita nyt tulee.

Yksi Lyrica jäi nyt välistä, kun sen muistaminen meni niin lähelle uuden kapselin ottamisen aikaa.

Tuntuu kuin olisi kuumetta, mutta lämpöä on vain 35,9.

Eilen illalla unohdin Lyrican. Jotenkin illalla ajatus katkesi, puuhasin koko illan lasten kanssa, läksyjä, kokeita, kaikkea...

Yöllä tuntui kuin raastava kipu olisi ruvennut ryömimään ihon alle... nivelet joutuivat puristuksiin ja väännetyiksi, lihaksissa räjähtelivät nauloilla täytetyt auringot... mietin että sellaistahan se oli ollut koko ajan ennen Lyricaa...

Koska olin tuntenut tulevani kipeäksi, olin ottanut muut särkylääkkeet... niistä ei ilman Lyricaa tuntunut olevan mitään apua.

Mietin miten olin aikaisemmin kestänyt noita kipuja melkein tauotta tulematta hulluksi tai ilman että ne veivät minulta hengen... karmea ajatus mutta sitä varmaan tottuu kaikkeen? Tai sitten, voihan olla että tämä FM nyt vain tulee pahemmaksi, tai että nyt on vain oikein erityisen huono jakso.

Söin Lyrican heti kun älysin. Sen jälkeen pystyin nukkumaan, mutta siitä ei enää ollut paljon apua. Oudosti aamulla oli todella voipunut olo, kuin olisi juossut maratonin... ei ihan niin.... mutta sine päin. En lähtenyt töihin.

Tänään päivällä makasin lämpimissä vaatteissa sängyllä torkkupeiton alla - vaatteet olivat pehmeät eivätkä puristaneet... makasin ihan liikkumatta, ettei rupeaisi sattumaan kovin paljon... sitten tuli astmaongelmia ja oli pakko nousta pystyyn.... hengittäminen sattui kylkiin, selkä oli kipeä, olo oli heti kuin jyrän alle jääneellä... Haluaisin palata takaisin normaaliin elämään. Koetan aloittaa nukkumalla niin pitkään kuin mahdollista. Pitää mennä aikaisin nukkumaan.

Viikko 41_6-10_10_2008

Ollut jotenkin voimaton olo koko viikon. En ole oikein saanut mitään aikaiseksi, siltä tuntuu. Tuntuu että aika on mennyt siitä arviolta viisipäiväisestä fibrokohtauksesta toipumiseen. Tietysti aikaansaamattomuus on vain tunne - joka päivälle olen asettanut tavoitteen, ja sen myös saavuttanut, ainakin useimmiten. Mutta mitään kovin suuritöistä se ei koskaan voi olla. Esimerkiksi, eilen soitin kiinteistönvälittäjälle (Jussin siis). Tänään soitin läpi niin monta kirkkoherranvirastoa kuin tiesin olevaksi, Jussin ja isän virkatodistuksia hakien. Yhtenä päivänä pidin lautakunnan kokouksen, toisena kirjoitin pöytäkirjan. Ja sellaista. Ja siinä ohessa kaikki mikä siinä ohessa pyörii.

Silti, vaikka tuo tuntuu vähältä, olen kotiin tultua aivan katki. En ole tällä viikolla vastannut yhteenkään sähköpostiin. Laskuja olen maksanut pari kappaletta.

Tämä kaikki on paljon vähemmän kuin yleensä. Koko ajan on jotenkin halju, voimaton olo, mikä ei ole ollenkaan tavallista, mutta varmaan johtuu siitä kohtauksesta, koska se oli aika uuvuttava. Samalla tietysti voi tulla päälle Kauhajoen tapahtumista aiheutuva stressi. Lyöntivirheitä teen nykyään aina monta rivillä, senkään takia oikein viitsi kovin paljoa kirjoittaa.

Viikonloppu 3-5 10 2008

Jälkeen päin ajatellen saattoi olla useita päiviä kestävä fibromyalgiakohtaus. Oli vaikea keskittyä, saada asioita tehdyksi, sanat menivät hukkaan ja ajatus pätki. Oli sen veran kipuja -oli ollut jo pitkään - että käytin Lyrican lisäksi Celebraa ja myös Paracetamolia. Sunnuntaina iltaa kohden kivut yltyivät lääkkeistä huolimatta, iltayöstä valitin ääneen ja ihan kaikki sattui, jopa vaatteiden aiheuttama kosketus, vaikka olin pukenut ylle läpilahon pyjaman, joka on niin pehminnyt ja kulunut, ettei tunnu juuri miltään, ja jota olen säästänytkin vain tällaisten kohtausten varalle. Nukkumisesta ei tullut mitään tietenkään, Internet-yhteys ei toiminut niin että mitään aivotonta ei voinut harjoittaa - henkinen kapasiteetti ei kohtauksen vuoksi riittänyt kirjan lukemiseen eikä kirjaa olisi kyennyt pitämään edes kädessä... miten sitä nyt vielä kuvailisi? Fibro fog on hyvä nimitys sille aivotoiminnattomalle tilalle, johon kohtauksessa joutuu. Kohtaukset ovat alkaneet pitkittyä, tämäkin kesti varmasti useita päiviä - ehkä keskiviikosta - torstaista maanantaihin. Kivuttomia kohtauksia ei aina osaa itse edes tulkita kohtauksiksi - ainoastaan turhautuu omaan saamattomuuteensa ja osaamattomuuteensa, kun ei sanoja löydy, kun pää on sumuinen... mutta syytä ei muista. Ikinä.

Kipuja on ollut paljon vähemmän, usein niitä ei ole lainkaan - nyt Lyrican aikana. Mutta kohtauksia saattaa silti tulla ja kuitenkin voi olla pitkiäkin kipujaksoja, ja joskus kivut voivat olla todella kovia ja raastavia. Ja kestää kauan.

Maanantaiaamu oli luku sinänsä. Ylösnousu oli sanoinkuvaamattoman vaikeaa. Kello herätti 6:30, kömmin ylös mittaamaan Magdalenan verensokeria ja antamaan Protafanit. Insuliinikynä - ja mittausvälineet - pysyivät hädin tuskin käsissä.

Alakerrassa en käsittänyt, missä Rikard ja Sigfrid olivat. Mielestäni heidän olisi pitänyt olla aamiaisella, mutta ketään ei ollut missään. Meni pitkään käsittää, että Rikard oli jo viemässä Sigfridiä bussille.

Aamiaista oli vaikea saada alas. Sitä oli vaikea laittaakin, koska koko keho oli sanoinkuvaamattoman kankea ja jokainen liike sormenkoukistusta myöten sattui tavattomasti. Jalkapohjat olivat hirveän kipeät, niillä ei olisi tehnyt mieli kävellä lainkaan.

Olin pitkään vakavasti kahden vaiheilla töihin lähtemisen suhteen. Onhan tämäkin sairaus, vaikka jotenkin sitä yrittää elää niin kuin sitä ei olisikaan. Ihan kuin tämän kanssa ei olisi sallittua jäädä kotiin sairastamaan. Lihakset ja nivelet eivät toimineet kunnolla kankeuden takia, ja särky oli raastavaa ja repivää ja todella kovaa. Lopulta sain aamutoimet joten kuten tehtyä (hiuksia en pystynyt pesemään) ja ehdin töihin klo 11:ksi. Sekin on aikamoinen ihme. Tulipahan käytyä.

Töissä on ainakin kaksi muuta fibromyalgikkoa. Toinen on välillä pitkillä sairauslomilla ja toinen myös, mutta hänellä yleensä pettää jokin paikka, jota sitten leikataan, niin kuin nytkin. Nämä kuitenkin selviävät aina aamulla ajoissa töihin, mikä minulle on lähes poikkeuksetta mahdotonta, vaikka keskittyisin vain töihin lähtöön. En halua herätä neljältä tai viideltä, jotta ehtisin saada kehoni toimimaan kunnolla - kädet, jalat, aivot - ennen töihin lähtöä. Kuudelta heräten aikaa on puolitoista tuntia, reilukin, mutta se ei riitä aamiaiseen ja päälle pukemiseen, puhumattakaan peseytymisestä. Sitä on aika vaikea selittää.

Toistaiseksi kukaan ei välitä myöhästelyistä, kun tunnit tulee kuitenkin tehtyä epäsäännöllisten työaikojen takia. Mutta heti kun jostain pitää ruveta huomauttelemaan tai muuten kiristämään otetta työpaikalla, niin tähän varmasti puututaan ensimmäisenä.

Perjantai 19.9.2008

Tänään on kauhea päivä. Särkylääkkeitä menee kaikkia sortteja, kankeus haittaa tekemistä - ulottuu myös sormiin. Hirveitä särkyjä kaikkialla, vaikeuksia liikkua särkyjen ja kankeuden tahden. Lyricaa normaalisti aamulla, ilta-annnos vielä ottamatta (kello on 18, ruoka pian valmistumassa).

Tiistai 16 syyskuuta

Eräänä päivänä polvi oli kuin tulessa, sen jälkeen kipua on tuskin huomannut. Jonain päivänä - kauan sitten - tuntui lähempänä puolta päivää, että kädet ja oikeastaan joka paikka tärisivät. Voisi johtua Lyricasta? Nämäkin oireet ovat jääneet pariin kertaan ja olleet aika vaisuja.

Pysyn tolkuissani kellonajoista, mutta olen tänään itkenyt aika tavalla. Taidan olla romahtamaisillani. Olen tehnyt hirveästi töitä monella saralla Jussin asioiden selvittämiseksi, mutta äiti ei tunnu sitä työtaakkaa ymmärtävän... töissäkin pitää käydä, ja huolehtia perheestä... itsestäänkin pitäisi... sovin juuri vakuutustarkastuksesta ja olen siitä hirveän hermostunut... tietää 500 km:n ajomatkaa edes takaisin... 1000 km taas... ei huvittaisi edes yöpyä äidillä, se keksii siitäkin jotain sanomista.

Kyllä pitäisi ymmärtää äitiä, ei hänelläkään helppoa ole... mutta ei nyt totisesti ole minullakaan, ja nyt alkaa tuntua, että olen aivan väsynyt joustamaan ja koko ajan pitämään huoltä toisista.

Eihän minun tästä pitänyt kirjoittaa.

Näyttää siltä että tarvitsen ehdottomasti muutaman päivän levon joka viikko. Viime viikolla tuli paiskituksi töitä ensin työviikon verran, sitten viikonloppu reissussa (sekin käy työstä), heti takaisin töihin ja vielä viikonloppu töitä päälle... tai kykenin enää lauantaina. Sunnuntaina en kyennyt ylös sängystä, ensimmäsitä kertaa taisin jäädä sänkyyn fibromyalgian takia koko päiväksi. Kammottavia särkyjä kaikissa mahdollisissa nivelissä koko kehossa, tai siltä se tuntui. Tyypillisesti taas mikään ei auttanut.

Kun se sitten loppui, se loppui asteittain niin että ensimmäisen "humauksen" huomasi ihan selvästi - yhtäkkiä vain kipu hellitti vähän, yhtä aikaa joka puolelta kehoa.

Seuraavana aamuna ja koko päivän vatsa oli niin sekaisin, että pelkäsin, etten selviä 100 km:n työmatkasta kunnialla. Lyricaan siirryttyä ei noita vatsaoireitakaan ole suuremmin ollut muuten, mutta näköjään ne saattaavat mennä käsi kädessä fibromkohtausten kanssa.

Sunnuntainen on tähänastisista kohtauksistani koko monen vuoden ajalta ehdottomasti pahin. Minulla on tunne, että uusi kohtaus vaanii koko ajan nurkan takana.

Syyskuun 1 päivä, maanantai

Iltaa kohti yltyvää repivää kipua polvessa ja siitä ylös päin reiden etu-/sivuosaa pitkin lonkkaan. Ottanut Lyrican normaalisti, sen lisäksi Cedlebraa ja Paracetamolia. Ei auta yhtään. Tämä vasemmassa jalassa. Oikeaan jalkaan sattuu etuvarpaan ja sitä seuraavan varpaan väliin. Istuminen tällä jalalla on todella hankalaa! Sattuu myös kävellessä, niin että välillä ei voi kävellä normaalisti, mikä on hirveän noloa.

Mutta mitään Lyrican sivuoireita ei ole. En aina kykene hahmottamaan aikaa ja kelloa, mutta luulisin, että se johtuu ennemminkin veljeni kuolemasta kuin Lyricasta.

Unikin on jäänyt vahiin. Fibromyalgian oireita on vain jäykkyys ja kankeus, ei ollenkaan kipuja - IHANAA. Onkohan niin, että fibrokivut ovat peittäneet alleen nämä polvi- / reisikivut, joita joku ehdotti iskiaaksi?

lauantai 30 elokuuta illalla

Ottanut Lyrican noin tunti sitten. Nyt on nousemassa ukkonen. Hartioita puristaa, tuntuu epämiellyttävältä mutta ei silmittömän kipeältä niin kuin ennen Lyricaa. Kipua käsissä ja jaloissa, mutta paljon vähemmän kuin ennen Lyricaa (siis viime vuonna, ei ennen Lyricaa tänään). Tuntuu että kipu olisi yltymään päin, en tiedä.

Puhunut toista tuntia Jussin tyttöystävän kanssa. Terapeuttista, miutta raskasta kuitenkin.

Huvilakauden päättäjäiset, mutta en saa kiinni juhlatunnelmasta mitenkään. En varustanut mitään perheen kanssa juhlimista varten. Ei meistä kukaan.

lauantai 30 elokuuta

Eilen ajoin ehkä 600 km kotiin Virolahdelta, melkein 100 km matkasta moottooritietä joka oli klo 16 ja 17 välillä kuin hornan kattila ja pelkäsin henkeni puolesta vaikken ole ihan uuvatti autoilija. Matkallekin tuli pituutta kun rupesin Tuuloksessa uskomaan navigaattoria jonka sainkin toimimaan... ja joka väitti nopeimmaksi reitiksi reittiä Hämeenlinnan ja Tampereen kautta. Varmaan siellä saikin ajaa lujimpaa, mutta se ei ole minulle sopivin vaihtoehto! Olin aivan poikki ja kankea kotiin tultuani, mutta ei juuri kipuja, vaikka aamulla niitä olikin ollut paljon. Tänään olen kauttaaltaan kipeä ja kankea ja elimistö huutaa lepoa. Haluaisin edes yhtenä aamuna joskus saada nukkua niin pitkään kuin huvittaa, ettei tarvitsisi herätä johonkin tiettyyn kellonaikaan ja olla aina herätyskello soimassa. Luin lehdestä "Suomalainen unelma" -kirjoituskilpailusta, kirjoittaisinko sinne?

Perjantaina 29 elokuuta

Ajoin keskiviikkona 500 km Virolahdelle ja Haminaan. Meni ihan hyvin, vain loppupuolella matkaa käsiä rupesi särkemään niin että tarvitsin celebraa. Saattoi johtua säästä, joka muuttui huonommaksi. Kuka tietää...

Torstain kaytimme kaivamalla Jussin tärveltyneitä, nokisia tavaroita esille ja listaamalla niitä vakuutusyhtiötä varten. Tyhjensin myös täpöytäden jääkaapin , jonka ovi oli sulanut pois, ja joka oli ollut tyhjentämättä 3 viikkoa. Raskasta! Illalla kun lopetimme olin ihan puhki. Olimme unohtaneet syömisen ja kaikki. Ilalla oli vielä vieraita. Panin kengät jalkaan, että sain oltua, jalkapohjat olivat sietämättömän kipeät.

Tänä aamuna oli huono sää. Yölläkin oli satanut. Olin oikein kankea. Ajoin 500 km tai yli, reittiä joka vei moottoritielle joka oli kuin hornan kattila. 120 km / h on liikaa minulle, varsinkiin kun sitä jatuu ja jatkuu aina vaan....lähdin matkaan 10:40 ja olin perillä 20:30... Lisäksi ajoin Jussin autolla, mikä oli henkisestikin raskasta. Se kävi fyysisestikin raskaaksi, vaikka autossa on kaikenlaisia mukavuuksia - mutta istuin ei ole oikein minulle sopiva.

Nyt pitäisi nukkua, mutta tärisen kauttaaltaan, sellaista pientä vapinaa jota en pysty kontrolloimaan, enkä sen vuoksi saa unta. Kello on 0:06 ja otin Lyrican noin klo 21. Vapina alkoi joskus kotiin tultua, tai ainakaan en huomannut sitä aikaisemmin.

Sunnuntai elokuun 24 päivä

Pitkä päivä - aloitin jo aikaisin aamulla leipomisella. Koko päivä työntayteinen, jalkojen päällä suurimman osan ajasta. Aamu tavanomaisen kivulloinen ja jäykkä, myöhemmin ei mitään tuntemuksia paitsi polvi, jota aika ajoin vihloo sietämättömästi. Siihen ei tehoa mikään särkylääke. Kokeilin tukisidettä ja luulin aluksi, että se auttaa, mutta oli turha luulo. Huomenna pitää kokeilla jotain kylmägeeliä tai -suihketta.

Elokuun 22 päivän ilta

Pientä tärinää lihaksissa koko ajan. Ihan pientä, ei oikein edes näy ulos päin, mutta minä tunnen sen koko ajan. Lyrica noin klo 18, nyt 22:54, tärinää ollut jo pitkin iltaa.

Elokuun 22 päivä

Aamu tavanomaisen hirveä: kankeutta, särkyä - vaikka nukuin vähän pitempään. Sitten koko päivä ilman kipuja. Ajoin 200 km autolla, 2 taukoa. Kotiin tultua huimasi lievästi, kun astuin ulos autosta. Meni ohi nopeasti (olin myös hirveän uuvuksissa.) Tuollaista huimausta pitkien ajomatkojan jälkeen on ollut aina. Kivut eivät yltyneet edes illalla. Sää oli vaihteleva, paksuja mustia pilviä, sadetta enemmän tai vähemmän, auringonpaistetta, kovaa tuulta. Tänään tuntui etten reagoinut säähän mitenkään, ellei itkeskelyä oteta lukuun (varmaan itkisin veljeni takia muutenkin. Tänään tuntui varmaan samalta kuin kaksosista, jotain kosmista yksinäisyyden tunnetta kun toinen on pysyvästi poissa.

Torstai 21 elokuuta

Aamulla särkyjä, en muista enää... nyt illalla hirveitä särkyjä yläselässä ja käsivarsissa, ranteissa, sormissa... kirjoittanut kai "liikaa" (ei voi kirjoittaa tarpeeksikaan). Säryt yltyivät niin paljon illalla että perhe rupesi aprikoimaan muuttuuko sää taas vai mikä... celebraa, koetan pärjätä yön yli sillä. Ei mitään huimausta tai muuta outoa. Vain pelkkää särkyä, ei kyllä keskellä päivää. Aamua ja iltaa lukuun ottamatta ihan hyvä päivä!

Illalla elokuun 20 päivä

Infernaalista särkyä jaloissa. Ukkosmyrsky taitaa olla nousemassa. Kello on noin 22. Lyricasta 4 tuntia.

Elokuun 19 ja 20

Aloitin 2 x 300 mg Lyricaa tällä viikolla, maanantai-iltana. Nyt on keskiviikko. Aloitin alkuvuodesta 2 x 75 mg:sta, nyt on nostettu vähitellen. Kipua oli vieläkin aika lailla, joten lisättiin edelleen annosta, nyt maksimissa.

Lääkärini pyysi piptämään kirjaa tuntemuksista 2 kk:n ajan. Aloitan nyt.

Maanantai-iltana oli vääntävää päänsärkyä Lyrican ottamisen jälkeen (annoksen nosto). Samantapaista mutta kesti lyhyempään kuin Lyricaa aloittaessa.

Päänsärky kapselin ottamisen yhteydessä ei uusinut myöhemmillä kerroilla.

Eilen illalla nukkumaan mennessä tuntui kuin jalat olisivat keinuneet sängyssä. Ei mikään huolestuttava tunne, pää tuntui selvältä joka tapauksessa..

Tänään illalla ennen kaoselin ottamista hervotonta särkyä jaloissa ja polvitaipeissa, meni ohi kun kapselin ottamisesta oli kulunut jonkin aikaa. Nyt tätä kirjoittaessa sormien nivelet tuntuvat älyttömän kipeiltä, mutta toisaalta olen kirjoittanut paljon päivän mittaan. Särky on kipunoivaa ja tekee kovasti mieli olla kirjoittamatta. . Särky tuntuu enemmän jos ei kirjoita...